Mun koulu täällä on nimeltään
Verdon College. Se on katolinen koulu vuosiluokille 7-13 mikä on käytännössä niinkuin Suomen lukion kakkosvuoteen asti.
Olin ihan paniikissa kun kuulin, että joudun katolilaiseen kouluun. Mutta kun pääsin tutustumaan kaikkiin ja näkemään oikesti miten kaikki toimii, en enää vaihtaisi mun koulua mihinkään.
Lisäksi huikean iso bonus on se, että mun koulumatka on vain tien yli. Voin lähteä paria minuuttia ennen kun kello soi.
 |
| Parempiakin kuvia on otettu |
Millanen mun normaali koulupäivä sitten on? Koulu alkaa siis alkaa joka päivä 8.50 ja päättyy 3.15 (Täällä käytetään 12-tuntista kelloa). Mun mielestä noin on paljon parempi kun kahdeksasta kahteen, ja saapahan yhden ylimääräisen tunnin unta.
Aineina mulla on taide, turismi, uskonnon opinnot, puutyö, käytännön liikunta, englanti ja home economics mikä on vähän niinkuin terveystiedon ja kotittalouden sekoitus. Päivässä on kuusi oppituntia jotka on päivästä riippuen 40-50 min. Lisäksi meillä study perioideja kaksi viikossa jolloin on tarkoitus tehdä aineitten tehtäviä, missä on jäljessä. En ole kertaakaan tehnyt läksyjä, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Mun aineet on muutenkin kauheen helppoja ja ainut mitä niiden eteen pitää tehdä on tunneilla tehtävät assignmentit ja internals.
Kaksi kertaa viikossa on tutor group ennen viidettä tuntia. Sen lisäksi kerran kuussa on mentor group ja sen lisäksi meillä on vaihtelevasti year level meetings ja house meetings. Tupia meillä on nejä: Marian, Marcellin, Catherine ja Dominic. Kaikilla on oma värinsä ja tuvat kilpailevat toisiaan vastaan niin forthnightlyjen akateemisten opintopisteiden niinkuin tupakuorokisoissa ja urheilukisoissa.
Lisäksi meillä on johtajaoppilaita, tupajohtajia ja kaikkea muita mahdollisia oppilaita. Oppilaat täällä ovat paljon aktiiviemmin mukana kaikesta ja organisoivat kaikkea mahdollista itse. Jakkuihin saa pinssejä jotka kertovat missä kaikessa on menestynyt. Mitä enemmän niitä on, sitä kunnioitettavempaa.
Koulujärjestelmä toimii täällä niin että tehdään kolme vuotta ja kolme eri tasoa NCEA. Year 11 on level 1, 12 on level 2 ja 13 on level 3. Mäkkäri palkkaa heti kun on suorittanut tason yksi. Täällä valitaan se 7 ainetta vuodeksi ja tehdään niitä koko ajan vaihtamatta lukujärjestystä. Aineista kerätään credittejä jotka saadaan joita on mahdollista saada internaleista, externaleista tai unit standardeista. Työt arvioidaan kolmella eri arvosanalla: achievenment, merit ja excellence. Lisäksi voi myös olla pääsemättä läpi, jolloin ei saa credittejä. Vuositason läpäisee kun on tarpeeksi credittejä. Lisäksi merit ja excellence creditit merkataan erikseen. Vuoden lopussa on myös loppukokeet jotka määrittää oletko suorittanut levelin millä tasolla noista kolmesta. Hämmentävää eikö? Mulla kesti kauan ennen kuin ymmärsin miten koko juttu toimii.
Pärjäämistä merkitään myös forthnightly reporteilla, mitkä saadaan kahden viikon välein. Siinä on kaksi numeroa ainetta kohti, yhdestä viiteen. Käyttäytyminen ja akateeminen menestys. Niistä muodostuu keskiarvo joka on kymmeneen asti, Paras mitä oon saanu tähän mennessä on ollu 9.9 eli pärjään aika hienosti, joka kerralla meijän vuosiluokan korkeimmilla numeroilla.
Mun lempijuttu täällä koulussa on se, että kaikki on oikeasti helppoa. Mä pärjään ilman minkäänlaista tuskaa helposti.
Mutta sitten negatiivisia juttua? Täällä ei tiedetä mistään neissä toimivista palveluista niinkuin Wilma suomessa. Kaikki tehdään paperilappujen kanssa. Jos on myöhässä, pitää mennä koulutoimistoon ilmoittautumaan. Nimenhuutopaperit kerätään 'juoksijaoppilaiden' toimesta toimistoon joka tunnin alussa.
Toinen juttu on kouluruoka. Täällä koulussa on kyllä kanttiini, mistä saa ostettuja kaikkea pientä syötävää mikä ei kyllä ole järin terveellistä. Pitää olla joka päivä mukana oma lounasboksi. Ruokataukoja on kaksi: morning tea ja lunchbreak. Lounas on tunnin kestävä ja kaikki kerhot kokoontuvat silloin. Täällä saa tehtyä vaikka mitä valokuvauskerhosta latinotanssiin jos huvittaa.
Lisäksi jos ei ole year 13, ei saa poistua koulun alueelta. Muutenkin täällä kohdellaan oppilaita tosi nuorina ja nipotusta tulee heti, jos koulupuku ei ole korrekti. Mä jouduin kerran kesken koulupäivän poistamaan mun kynsilakat.
Koulurakennus on tehty monista eri rakennuksista ja mullakin on tunteja viidessä eri rakennuksessa. Lisäksi meillä on gym ja hall erikseen. Jos liikunnan paikkaa on vaikka vaihdettu, se ilmotetaan päivän aluksi luettavissa ilmotuksissa. Ne printataan aina paperille ja aamun aluksi opettaja lukee ne luokassa. Missä vanha kunnon keskusradio?
Koska Verdon on katolinen koulu, se on käytännössä yksityinen koulu ja se tarkoittaa että se on kallimpi. Kouluvuosi on jaettu neljään jaksoon ja jokaisen välissä on kahden viikon loma. Yksi jakso maksaa melkein tonnin ja sen lisäksi on materiaalimaksuja, kurssimaksuja ja jos harvoissa aineissa käytetään kirjoja niin niistä maksetaan ihan yhtälailla. Koulupuvut on myös aika kalliita. Koulunkäynti käy täällä siis melko kalliiksi. Lounaskin pitää osta joka päivälle itse. Lisäksi jos pelaa vaikka koulun joukkueessa urheilua, sekin maksaa.
Uskonnollisuus ei edes näy liikaa koulunkäynnin arjessa, meillä on vain assembly joka toinen keskiviikko ja joskus jumalanpalveluksia. Joskus pitää myös rukoilla tunnin alussa.
Meillä ei ole terveydenhoitajaa tai koulupsykologia, mutta koulupappi meillä kyllä on.
Logon lisäksi koululla on myös oma laulu, joka lauletaan aina assemblyssa. Joka assemblyyn sisältyy myös celebration of success, jossa pitää taputtaa joka ikiselle nimelle vuosiluokittain. Sen lisäksi oppilaita jotka ovat menestyneet jollain tavalla viimeaikoina pääsevät yksittäisinä 'on the board'. Täällä kannustaminen on tosi suuressa roolissa. Me saadaan myös kerran kahdessa viikossa kotiin kirje, mikä kertoo kuinka loistavasti on menestynyt.
Yhteisöllisyys on asia mitä rakastan täällä koulussa niin paljon. Koulu organisoi niin paljon kaikkea, ja useamman kaikki harrastuksetkin ovat koulun ylläpitämiä. 'Ylpeys' käydä tiettyä koulu on täällä selvästi nähtävissä. Opettajat niinkuin oppilaat tulevat vapaa-ajallakin varainkeruutilaisuuksiin ja kaikkeen mahdolliseen. Yksi iso perhe kuvaa sitä varmaan hyvin.
En uskonut, että olisin kiintynyt kouluun näin paljon. Vaikka koulu on täällä osin paljon ärsyttävämpää kuin lukio Suomessa, en vaihtais tätä kaikkea enää mihinkään. Ja hei oon oppinut tekemään oikeaoppisen ristinmerkin ja koulun motto 'rely on god' ja koulun laulu on ikuisesti jäänyt mun päähän. Ehkä mulle tulee myös koulupukua ikävä. Se on niin helppoa laittaa joka päivä samat vaatteet päälle, eikä tarvitse sen enempää miettiä.
Mulla on ihania kavereita ja oon oppinut tuntemaan opettajia tosi hyvin. Pala mun sydämestä jää aina tänne. ♥
