INVERCARGILL

Täällä hostperheessä ollaan. Oon ollut nyt viikon poissa kotoa, vaikka tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Mä en oikein tiedä mitä mä kirjoittaisin koska kaikki on yhtä sekamelskaa niinkuin vaihtareilla yleensä on näin alkuvaiheessa. Oon varma että kyllä tää tästä rauhoittuu kun arki lähtee rullaamaan.

Mutta niin, mun kuulumisia?
Lähdettiin leiriltä aamulla kuudelta. Se oli eräänlainen shokki itsessään, kun oli juuri ehtinyt tottua ihmisiin siellä ja pohjois-saaren puhetapaan. Lennettiin Thaimaasta tulleen tytön kanssa Wellingtonin kautta Invercargilliin.

Invers ei sinänsä yllättänyt mua, aika samanlaista täällä on kuin odotin. Lentokenttä oli ihan pikkuruinen. Yksi pikku potkurikone kerrallaan kentällä, ja matkatavarahihnaa ei ollut. Matkalaukut piti hakea ulko teltasta kärryistä.
Kaupunki on ihan lättänä, ja sitä halkoo pari suurempaa katua. Mä asun yhden niistä varrella, mikä johtaa keskustaan. Täällä on tosi paljon lampaita. Käytiin kävelyllä mun hostveljen kanssa ensimmäisenä iltana ja lampaita on jopa ihan koulun vieressä toisella puolella tietä.

Mun perhe täällä on tosi ihana ja chilli. Oon tehny tuttavuutta jo lapsenlapsienkin kanssa. Mulla on melko iso huone isoilla ikkunoilla ja iso sänky itelleni niinkuin Suomessakin.Tänne mun huoneeseen on tungettu kauheesti pehmoleluja ja muuta tavaraa. Ihan söpöä sinänsä.

Mä vietin ekan yön aluevalvojan luona, koska näillä oli tyttären synttärijuhlat. Hän on tosi mukava ja herttainen. Sain sieltä liivin ja hameen koulua varten.
Käytiin illalla puistossa kattoon cabaree-esityksiä, mutta mua vaan väsytti ja itketti ja menin aikasin nukkuun. Mun unirytmi on tällä hetkellä tosi paikoillaan. Meen nukkuun kymmeneltä viimeistään ja herään viimeistään ysiltä. Kunpa sais sen pidettyäkin näin.

Näyttää vähän Suomen kesältä eikö?

Eilen kävin juoksulenkillä tosi pitkästä aikaa! Toivon että saisin pidettyä tän energian tehdä kaikkee ja pitää itteni aktiivisena. Oon syönytkin terveelllisesti, vaikka kaikki pelotteli kauheella lihomisella alkukuukausina. Toivottavasti ei tuu mitään isoo repsahdusta.

iltapalaa

Tänään käytiin koululla ja valitsin mun aineet. Pakolliset enkku ja uskonto ja sitten maorin kieli, art, home economics, liikunta ja turismi. Mut laitettiin vuodelle 12.
Mun koulun nimi on Verdon Collage. Kaikki oli tosi ystävällisiä kun kävin siellä ja vaikuttaa oikein mukavalta koululta ja sain mukavia aineitakin.
Koulu alkaa keskiviikkona ja huomenna mulla on päivä ihan vaan itelleni kun oon kotona kun muut on töissä ja koulussa.

SOFT LANDING CAMP

Nyt on leirin viimeinen päivä. Huomenna lennetään omien hostien luo.
Meidän alkuleiri pidettiin Aucklandissa, joka on tosi nätti kaupunki. Täällä leirillä on meidän kahden suomalaisen lisäksi saksalaisia, ranskalaisia, italialaisia, sveistiläinen, thaimaalaisia, tanskalainen ja slovakialainen. Meidän leirijohtaja on ihana Ellis, joka on maorisukua ja kulkee aina ilman kenkiä.

DAY 1. 

Meidän lento Sydneystä saapui iltapäivällä Aucklandin lentokentälle, missä järjestön ihmisiä oli vastassa. Sieltä meidät vietiin leirille, joka sijaitsee vähän kauempana keskustasta collegealueella. Meillä oli vähän tutustumisohjelmaa ja yritettiin lähinnä pysyä hereillä. Pitsojen jälkeen päästiin seiskalta nukkumaan.

DAY 2.

Aikaerorasitus tuntui, ja heräsin kolmelta aamulla. Videochattailin ja kirjoin blogia kun muut nukkuivat. Kasilta lähdettiin tutustumaan maorikulttuuriin ja hangi, putiputi ja haka tulivat kyllä tutuiksi.
Your educationilta pidettiin vielä luentoa ja kuunneltiin retkistä mille voi osallistua tänä aikana täällä.
Sitten lähdettiin uimaan ihan törkeen upeelle rannalle. Siellä edessä oli vanha tulivuori ja vedessä pystyi käveleen vaikka kuinka pitkään eikä tullut kovin syvää. Ihanan turkoosia vettä ja simpukoita ja vaaleaa hiekkaa. Väsymys hillitti kun pääsi uimaan sinne.
Rannalta lähdettiin lautalle, jolla mentiin Aucklandin keskustaan. Upee tän kaupunkin CBD:n siluetti! Mulla oli aika huono fiilis sillon, väsytti ja itketti ja oli ikävä ja halusin vain nukkumaan. Mentiin hakemaan Uusi-Seelantilaiset liittymät ja meksikolaiseen syömään. En kyllä oikein syönyt mitään, kun ei ollut fiilistä.

DAY 3.

Aamulla hyvin nukkuneena  maailma näytti paljon valoisammalta. Nukuin yöllä enemmän kuin neljänä viimeisenä päivänä yhteensä. Syötiin aamiaista ja lähdettiin Kiwi Valley nimiselle farmille kauas kaupungista. Ajettiin melko korkeelle, missä on bush kaikkialla. Siis bush on nimitys metsätyypille täällä. Niin upeeta! Olisin voinut istua bussissa vaikka koko päivän tuijottaen laaksoja ja metsäisiä kukkuloita joiden yläpuolella leijaili sumua. Metsässä täällä on täynnä saniaisia, palmuja, mäntyjä, sinisiä kukkia ja kaikkea muuta. Näky niistä ja kapeasta mutkittelevasta tiestä on lumoava.
Itse farmilla oli kaikkea marsuista buffaloihin. Tuli vähän Suomen farmit mieleen, mutta maisemat oli vaan hienommat.

Sitten lähdettiin West Coastille surffaamaan. Oli tosi kivaa mutta älyttömän vaikeeta. Oli väsyttävää mennä pitkään aaltoja vastaan. Pääsin laudalle melkein aina mutta laudalla pysyminen tuotti vähän ongelmia. Jos saan uudestaan tilaisuuden mennä, niin todellakin menen! Suolavedestä korvissa, kurkussa, nenässä ja  silmissä huolimatta oli upeeta! En oikein voi uskoo että todellakin oon surffaamassa Uudessa-Seelannissa. Sitten käveltiin rannalla ja kiivettiin Lion rockille ottamaan valokuvia. Fish and Chipsien jälkeen ajettiin takaisin leiriin.

DAY 4.

Huomenna pitää herätä viideltä ja lähtee lentokentälle ja näen mun hostit siellä! Oli oikein kiva leiri ja tehtiin upeita juttuja upeissa paikoissa.

HKI-LHR-SIN-SYD-AKL

Jep. Helsinki, Lontoo, Singapore, Sydney ja Auckland. 5 lentokenttää, kaksi päivää, tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Aikamoinen rupeama, mutta hengissä ollaan täällä uudessa kotimaassa.

Me matkattiin ihan kahdestaan toisen suomivaihtarin kanssa, koska Uusi-Seelanti ei niin suosittu vaihtokohde ole.

Oli ihan hirvittävän vaikeeta sanoa hyvästejä lentokentällä. Turvatarkastuksen jälkeen itkin ja tärisin vieläkin vähän.

Aikaerojen takia meillä oli kaksi yötä lentokoneessa melkein peräkkäin. En oikein nukkunut kuin ekana yönä pari tuntia. Unettomina öinä oli paljon aikaa miettiä. Mua vaivasi kauheesti, että oonko mä tehnyt oikeen päätöksen ja jättänyt kaikki kotiin Suomeen ja itse vaan lähtenyt. Entä jos olisin onnellisempi kotona kuin Uudessa-Seelannissa?

Sitten jossain Australian yläpuolella sain ajatuksia vähän kokoon kun selailin kuvia ja kuuntelin musiikkia hiljaisessa matkustamossa.
Ihminen ei voi ikinä tietää onko jossain jotain mistä tykkää enemmän, jos ei mene ja näe ja koe. Maailmassa on niin paljon nähtävää ja tehtävää, niin paljon ihmisiä joita et tunne.

Kun lenneltiin Lontoon yläpuolella, osoittelin Liisalle nähtävyyksien valoja. Se oli ihan törkeen kaunis näky, ja Liisa oli niin innoissaan, että se alkoi tarttua minuunkin.
Singaporen kentällä taas oli ihan rauhallinen meininki ja ulkopuutarhoja.

sain ihania rohkaisukirjeitä äidiltä ja jukalta <3

Jos ei lähde mihinkään, ei ikinä näe niitä Lontoon yössä loistavia valoja, ei ikinä saa sitä tunnetta kun kone laskeutuu maailman toisella puolella ja saat uuden alun. Jos ei mene ja toteuta unelmiaan jäät niin paljosta paitsi. Ei saa nähdä maailmaa ja ihmisiä ja kaiken kauneutta.
Tää maailma on niin upee paikka ja meillä on mahdollisuuksia vaan rajallinen määrä. Kaikkeen mihin on intohimoa ja mitä haluaa saada elämästä irti, tee se. Tee mitä sydän kertoo.

Oon varma että tästä vuodesta tulee aivan upea kaikkine ylä- ja alamäkineen. Täytyy vain etsiä sitä kauneutta kaikesta.

Uusi koti!

FAREWELL PARTY

Tänään vietettiin mun läksiäisjuhlia. Oltiin ihan pienellä porukalla mun mummolassa. Mun isovanhempia, äiti ja sen miesystävä, pikkuveli, ja sitten poikaystävä ja hänen vanhemmat. Kahviteltiin ja otettiin kuvia ja puhuttiin mukavia.

Mulle oltiin tilattu ihana kakku! ♥

Tuli itkettyä vähän jo ja huomenna lentokentällä sitten enemmän vielä. Ihan hullua että lähden huomenna. Pitäis olla laukut pakattuna ja valmiina lähtemään.

Tänään vielä mennään kauppaan ostaan hapankorppuja ja lakritsia näin suomihengessä. Ehkä itketään ja nauretaan vähän ja katotaan jotain leffaa.
Käyn kanssa moikkaamassa Elinaa vielä tässä illalla. Ihan hirveetä vaan hyvästellä kokoajan.

 

Huomenna aamupäivällä lähdetään ajaan kohti Helsinki-Vantaata, sanon heipat Suomelle ja lähdetään mun vaihtarikaveri Liisan kanssa maailman toiselle puolelle.

TO-DO LIST (FINNISH STYLE)

Mä oon kokenut pitkään jo puutteita mun suomalaisuudessa. Mä vihaan makkaraa, saunassa lähinnä ahdistaa, hiihto varsinkin lähentelee kidutusta, salmiakki on oksettavaa. Mua ei liikuta minkään vertaa jos Suomi voittaa jääkiekossa. Linnanjuhlat sentään katson joka vuosi.

Me alettiin puhua äidin kanssa läpällä listasta asioista mitä pitää tehdä ennen mun lähtöä, että mä voin olla kunnollinen suomalainen. Mutta sitten me lähdettiin oikeesti suorittaan näitä. Ehkä olen nyt vähän parempi suomalainen.


1. AVANTOUINTI ✔️

Maanantaina mentiin äitin kanssa rantasaunalle avantouimaan, minä ihan ekaa kertaa ikinä. Se ei ollut kovin ihanaa, muttei ihan kamalaakaan. Voisin mennä uudestaankin.
Mutta ehdottomasti kaikkien Suomeen tulevien vaihtareiden ja ihan suomalaisten pitäisi kokeilla! Sen verran kummallista touhua.

Outoa sinänsä, että yleensä kauhean hiljaiset ja jurot suomalaiset olivat saunassa ja avannossa yhtä suurta hymyilevää ja puheliasta joukkoa. Mikähän jääkylmässä vedessä tekee niin iloiseksi?

2. JÄÄKIEKKOPELI JA SAUNA ✔️

Kyllä, mä en oo ikinä katsonut kokonaista jääkiekkopeliä. Kivittäkää jos huvittaa.
Tai siis ollut katsonut. Katseltiin tämän vakavan kulttuurivamman takia Samulin kanssa Nuorten Leijonien kultaottelu.
Ei mitenkään erityisen tunteita herättävää, mutta pääsin ehkä vähän kiinni jääkiekon hienoudesta. Ja olihan se melkoisen jännittävä peli ja lopputuloskin oli Suomen eduksi. Mikäs siinä siis.

Pelin jälkeen mentiin vielä saunomaan. Tuli niin suomalainen olo.

3. LUISTELU JA LASKETTELU ✔️ (Mua ei hiihtoladulle saa millään)

Laskettelemista ja luistelua mä rakastan! Ne on ainoat asiat talvessa oikeastaan mistä tykkään.
Pakotin Samulin mun kanssa luistelemaan, ja oli sillä ehkä vähän kivaakin.

Perjantaina taas menen meidän koulussa olevan japanilaisen vaihtaritytön kanssa laskettelemaan.

4. SALMIAKKI ✔️

Yhtä pahaa kuin ennenkin, hyhhyh. En ymmärrä miten kukaan voi nauttia salmiakista,
Vien mun hostveljelle turkinpippureita tuliaisiksi, toivottavasti hän nauttii suomalaisista herkuista enemmän kuin minä.

5. MAKKARA  
No en varmasti syö.


6. KORVAPUUSTIEN LEIPOMINEN ✔️

Me ei ikinä olla oltu mikään pullantuoksuinen leipomisperhe. Kyllä me joskus pienenä äidin kanssa väännettiin pullaa, mutta siitä on ikuisuus.
Kuitenkin oli oikein mukavaa leipoa äidin kanssa ja lopputuloskaan ei ollut hassumpi. Ehkä taustalla soinut Juha Tapio teki ihmeitään.
Ajattelin, että nitä voisi leipoa Uudessa-Seelannissakin joskus jos tulisi inspistä.