I LOVE MY LIFE

Tänään kirjoittelen jotain vähän henkilökohtaisempaa. Nimittäin kerron kaikista tuntemuksista mitä vaihtarivuoteen liittyy.

Eli mä lähdin matkaan 25.1 ja tänään on siis 5.4. Aika tuntuu vaan lipuvan ohitse niin kauheen nopeasti apua!

Tosiaan alku täällä oli mulle ihan kauheaa aikaa ja halusin että mun kulttuurishokki ja ikävä vaan lähtisi nopeasti pois. Mulla oli niin turvaton ja eksynyt olo ja en tiennyt yhtään mitä tehdä ja kaikki tuntui olevan ihan liian hankalaa. Pelkästään kun halusin sanoa jotain niin kaikki oli niin paljon vaikeampaa, vaikka oon ollut aina hyvä englannissa. Mutta kun siihen lisätään kauhea jet lag ja shokki niin sieltä suusta ei enää tulekkaan mitään järkevää.
Muistan että ajattelin, että tuntuu ihan niinkuin olis sukset jalassa ja käsketään kiipeemään niiden kanssa vuorelle. Kaikki tuntui ihan liian ylivoimaiselta ja olin vaan että miksi hitossa oon laittanu itseni täälläiseen.

Tässä  mun 3.2 kirjottama pätkä ensifiiliksistä:
"Nyt oon ollu tän maan kamaralla puoltoista viikkoo. Mitäs tästä nyt sitten vois sanoo. On ollut pisin viikko mun elämässä. Muhun iski ihan törkee kulttuurishokki. Mua ei huvita mikään muu kun itkeminen omassa huoneessa tai videochattaaminen kotiin.
Mua ei oo huvittanu syödä ja oon aika hysteerisesti koittanu olla terveellinen enkä oo koskenu mihinkään muuhun kun porkkanoihin ja omenoihin. Mua väsyttää kokoajan ja ihan hirvittävä ikävä kotia ja kaikkia tärkeitä ihmisiä. Jopa vammalan lukioo on ikävä mitä en olis ikinä uskonut. Pelkästään se, että kaupoissa on tyhmiä kauppakasseja tai suihku on vääränlainen saa mut itkeen. Jos saisin yhden toiveen nyt, se olis että pääsisin kotiin ees hetkeks.
Varsinkin se, että olin tosi tiiviissä parisuhteessa suomessa, ei tee tätä yhtään helpommaks. Päinvastoin se saa kyseenalaistamaan mikä on tärkeetä ja mitä haluaa.

No, kotiinlähtö ei tuu tapahtumaan ja toivon että tää hellittää pian. Tänään oli eka päivä koulussa ja puhuin tyypeille mutta lähinnä mua vaan pyörytti ja väsytti ja itketti ja vitutti kaikki mikä on tyhmästi. Varmaan yks kauheimmista viikoista ikinä vaikka onkin ollu tosi opettavaisia ja upeita paikkoja, ihmisiä ja kokemuksia."

No, vaikka mulla olikin kiviset ja kuoppaiset pari ensimmäistä viikkoa, en ollut varaamassa lippuja kotiin vaan otin sellaisen asenteen, että tästähän päästään yli ja tuun varmasti rakastamaan tätä paikkaa ja elämää.
Niinhän siinä sitten kävikin. Päivä päivältä huomasin kuinka aloin olla onnellinen ihan hassuista asioista ja aloin kiintyä asioihin täällä enkä enää haikaillut suomijuttujen perään.

Kaikista tärkein asia on ollut se, että sanoo joo. Sillä mä tarkotan sitä, että tarttuu jokaiseen mahollisuuteen mitä saa. Jos sun hostit tai uudet kaverit kysyvät että lähdetäänkö paikkaan X tai tehdäänkö sitä tai tätä niin vastaus on aina joo. Ikinä ei tiedä mitä mahdollisuuksia sulla on. Tylsästä perhetapaamisesta saattaa tulla kaikista tärkein juttu sun vaihtovuoden kannalta ja tapaat vaikka uuden parhaan ystäväsi.
Avoin mieli ja lannistumattouus on vaihtarin tärkeimmät ominaisuudet. Aina ei tietenkään tarvitse jaksaa tai pystyä, mutta omaan huoneeseen ei voi jäädä makaamaan ja odottamaan, että mahdollisuudet tulevat sun luokse.

Tuleville vaihtareille: mene ja koita! Kysele sinnikkäästi uusilta kavereilta, että tehdäänkö jotain tai liity koulun joukkueeseen tai hanki vaikka salikortti niin saat illat kiireisiksi. Kiertele itse kaupunkiasi ja tee kaikkea mahdollista. Ikinä ei tiedä saako toista mahdollisuutta tehdä jotain.

Viikko viikolta oon tullut onnellisemmaksi, ja nyt mua on jo alkanut hirvittämään kotiinpaluu vaikka siihen on tosi pitkä aika. Miten voit jättää kokonaan uuden ja ihanan elämäsi taaksesi ja tulla takaisin?
Oon saanut tehdä ja kokea ihan törkeän siistejä juttuja, mitä ei normaalisti ikinä edes tulisi mieleen koittaa. Mun perhe on ihan paras ja rakastan näitä niin paljon jo nyt. Mua on viety ihaniin paikkoihin ja oon saanut kauheasti uusia kavereita ja alkanut tottua kiwien arkeen.
Rakastan tätä maata ja varsinkin Southlandia ja tiedän että se jää muhun ikuisesti vaikka lopulta tulenkin takaisin kotiin.

Vaihtarivuosi on onnistumisia, pettymyksiä ja jatkuvasti uuden oppimista. Se on uusia kavereita ja iloa kun joku kehuu sun aksenttia. Se on parasta ja kauheinta mitä olet kokenut. Itket omassa huoneessa ikävää ja olet ihan onnen huipulla kun kuljet yksin pimenevällä kadulla ja katselet uutta kotikaupunkiasi. Vaihtarivuosi on sopeutumista ja siistejä juttuja. Se on jotain mikä kulkee sun mukana aina.

Tässä viikon sisällä on ollut kaikenlaista isoa säätöä suomiasioiden kanssa, mutta tunnen silti itseni onnellisemmaksi kun pitkään aikaan ja olen luottavainen, että tästä vain paranee kun aikaa kuluu lisää. Uusi-Seelanti on mun toinen koti ja mulla on täällä kaikki tosi hyvin. ♡