Aamulla piti herätä kasilta, että ehdittiin käydä Otatarassa ravintolassa aamiaisella. Mun hostit tykkää vanhoista autoista ja siellä oli paljon just kaikkien vanhojen siistien autojen omistajia. Niillä oli ilmeisesti joku tapaaminen siellä, en oo kyllä ihan varma. Jouduttiin istuun ja odotteleen pitkään, mutta tosin french toast brioche oli ihan superhyvää.
Täällä oli viikonlopun perhetuttujen lapsi kylässä ja vietiin hän takaisin kotiin sitten iltapäivällä. Inversistä ajaa Queenstowniin vähän yli pari tuntia. Laitan tähän kartan mistä vähän hahmottaisi, että missä mennään.
Maanantai oli mulle sinänsä merkittävä päivä. Kun ajettiin kohti Queenstownia kaikkien kukkuloitten ja vuorten välissä, tunsin ekan kerran pelkkää onnellisuutta siitä, että oon täällä.
Uuden-Seelannin luonto yllättää vaan kerta toisensa jälkeen. Kun ajettiin en voinut kun tuijottaa ikkunasta ulos ja miettiä että kuinka upeita paikkoja maailmasta oikein löytyy.
Täällä näkee lampaita kaikkialla jos lähtee kaupungin ulkopuolelle. Niitä laiduntaa niityillä ja kukkuloitten rinteillä. Vuorien huipulla on lunta vaikka nyt on keskikesä.
Välillä silmiin pistää mänty tai koivu tai pihlaja, mutta suurinosa kasveista on mulle vieraita ainaki vielä.
Queenstown on itessään melko pieni kaupunki joka on rakennettu vuorten ja järven väliin. Se oli maisemiltaan ihan älyttömän upee.
Ei jääty sinne kuitenkaan muutakuin poikettiin tän tytön kotiin, joka oli hienoin mitä oon nähny. Olispa mullakin näkymät vuorille, järvelle ja kaupunkiin koko seinän kokosista ikkunoista.
Sitten ajettiin vielä pidemmälle Glenorchy-nimiseen paikkaan. Tässä kuvia molemmista paikoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti