Lähdettiin leiriltä aamulla kuudelta. Se oli eräänlainen shokki itsessään, kun oli juuri ehtinyt tottua ihmisiin siellä ja pohjois-saaren puhetapaan. Lennettiin Thaimaasta tulleen tytön kanssa Wellingtonin kautta Invercargilliin.
Invers ei sinänsä yllättänyt mua, aika samanlaista täällä on kuin odotin. Lentokenttä oli ihan pikkuruinen. Yksi pikku potkurikone kerrallaan kentällä, ja matkatavarahihnaa ei ollut. Matkalaukut piti hakea ulko teltasta kärryistä.
Kaupunki on ihan lättänä, ja sitä halkoo pari suurempaa katua. Mä asun yhden niistä varrella, mikä johtaa keskustaan. Täällä on tosi paljon lampaita. Käytiin kävelyllä mun hostveljen kanssa ensimmäisenä iltana ja lampaita on jopa ihan koulun vieressä toisella puolella tietä.
Mun perhe täällä on tosi ihana ja chilli. Oon tehny tuttavuutta jo lapsenlapsienkin kanssa. Mulla on melko iso huone isoilla ikkunoilla ja iso sänky itelleni niinkuin Suomessakin.Tänne mun huoneeseen on tungettu kauheesti pehmoleluja ja muuta tavaraa. Ihan söpöä sinänsä.
Käytiin illalla puistossa kattoon cabaree-esityksiä, mutta mua vaan väsytti ja itketti ja menin aikasin nukkuun. Mun unirytmi on tällä hetkellä tosi paikoillaan. Meen nukkuun kymmeneltä viimeistään ja herään viimeistään ysiltä. Kunpa sais sen pidettyäkin näin.
Näyttää vähän Suomen kesältä eikö? |
iltapalaa |
Mun koulun nimi on Verdon Collage. Kaikki oli tosi ystävällisiä kun kävin siellä ja vaikuttaa oikein mukavalta koululta ja sain mukavia aineitakin.
Koulu alkaa keskiviikkona ja huomenna mulla on päivä ihan vaan itelleni kun oon kotona kun muut on töissä ja koulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti